Canal Saint-Martin, Marais & Champs Elysees

Koska koimme, että emme ehtineet nähdä Maraisin aluetta tarpeeksi torstaina, päätimme lähteä sinne uudestaan. Jostain luin myös ennen matkaa, että Saint-Martinin kanavan ympärillä oleva alue olisi aika kiva, joten otettiin metro sinne ja käveltiin sitten sieltä Maraisiin. Matkan varrella näimme ihania pienempiä ja isompia putiikkeja, kahviloita ja puistoja. 

Champs Elysélle pitää mennä joka kerta kun on Pariisissa, siitä on tullut jonkinlainen tapa 😊 Osa kadusta oli suljettu liikenteeltä, joten siellä oli hyvin tilaa vaikka oli paljon ihmisiä liikkeellä. Jonkin verran muutoksia oli tullut, esim, Lafayette oli avannut uuden tavaratalon siihen (pienempi kuin se toinen, mutta todella tyylikäs) ja Abercrombie & Fitch oli sulkenut liikkeensä. Koska ilma oli hyvä eikä meillä ollut kiirettä, käveltiin sieltä meidän Saint Germain de Prèsissä sijaitsevaan hotelliimme. Siihen päästyämme alskeleita oli mittarissa jo yli 20 000 ja nyt tuntui kyllä jo jaloissa 😅

Koska meillä oli aikainen lähtö kotiin sunnuntaina (lento lähti jo klo 10:50), mentiin illalla katsomaan ravintoloita lähikaduille. Markus oli katsonut muutaman vaihtoehdon etukäteen ja niistä valikoitui La Boussole, jonka menulla oli ranskalaisia ruokia modernilla twistillä. 

Sunnuntaina ei ehditty tehdä muuta kun käydä aamiaisella ja lähteä lentokentälle. Tarkoitus oli ottaa RER- juna, mutta päädyttiin loppujen lopuksi ottamaan taksi. Kone oli ajallaan ja kotona olimme jo ennen klo 16. Täälläkin oli aurinkoista ja 16 astetta, joten ihan kiva kotiinpaluu-ilma. 

Pariisi oli kyllä taas niin ihana kaikin puolin. Sinne voisi lähteä useammainkin, ilman että siihen kyllästyisi. Totesin myös ennen matkaa, että Pariisi on se kaupunki, jossa olen käynyt eniten Tukholman ja Tallinnan jälkeen 😊, ehkä noin kymmenen kertaa. Ensimmäinen kerta oli jo n. 25 vuotta sitten, kun olin STS:än järjestämällä kielikurssilla Mentonissa ja siihen sisältyi menomatkalla yksi yö Pariisissa.

❤️❤️❤️

Tämänhetkisestä tilanteesta, niin Pariisissa oli aikalailla ”business as usual”. Siellä kysytään covid-passia kaikissa kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa. Se skannataan nopeasti (meillä sekä printattuna että kuvankaappauksena) ja sen jälkeen olet tervetullut istumaan alas. Metrossa, bussissa ja kaupoissa kaikki käyttävät maskeja, mutta ravintoloissa ei tarvitse, koska kaikki ovat ”double vaccinated”, eli luottavat siihen 👍 Lentokentällä oli Helsingissä ihmisiä ihan ”normaalisti”, täysin eri tilanne kun vuosi sitten.

Kävelyä, kauniita maisemia ja erinomaista ruokaa

Aamiaisen jälkeen lähdettiin heti päivänviettoon, tänään aloitettiin se ottamalla metro lähelle Montmartrea. Kiivettiin raput ylös Sacre Coerille ja kierrettiin sen ympäristöä. Ajatus oli, että olisimme syöneet lounaan siellä, mutta kello oli sen verran vähän, että ei vielä ollut nälkää. Matkalla alas sieltä nähtiin kuitenkin niin nätti ravintola (La Maison Rose), että päädyttiin istahtaa hetkeksi alas. Sieltä jatkettiin kävelyä kohti Seinen rantaa, matkalla käytiin mm. Lafayettessä ja sen kattoterassilla ihastelemassa näkymää. Ylitettiin Seine ja käytiin katsomassa sen laidalla oleva ”uusi”  Promenade des Berges de La Seine, jonka laidalla on nykyisin useita terasseja ja joitakin terassilaivoja.  

Näkymä Lafayetten kattoterassilta. 

Ennen lähtöä yritin katsoa kivoja ravintoloita eri blogeista ja eniten mieleen jäi Le Petit Chatelet, josta luin   Pupulandian blogista. Ravintola sijaitsi Latinalaiskorttelin läheisyydessä Seinen rannalla, joten oli myös lähellä meidän hotellia. Ja oli kyllä täysiosuma, aivan superhyvää ruokaa: söin elämäni parhaimmat kampasimpukat ja Markuksen pippuripihvikin oli kuulemma täydellinen. Nyt on sitten uusi lemppariravintola Parisissa. Käveltiin vielä pieni kierros ennen hotellille menoa, kaikeknkaikkiaan tästä päivästä tuli yli 23 000 askelta. 

We’ll always have Paris ❤️

Meidän piti alun perin lähteä Pariisiin toukokuussa 2020. Mutta keväällä alkaneen korona-tilanteen takia siirrettiin matka syyskuulle. Tilanne jatkui ja siirettiin matka taas, ensiksi toukokuulle 2021 ja sittemmin syyskuulle 2021. Ja nyt päästiin vihdoinkin matkaan ❤️ Myönnettäköön, että silmissiä oli onnenkyyneleet, kun Finnairin kone lähti pyörimään kiitoradalle noin klo 7:30.

Koska meillä oli aikainen lähtö, olimme myös aikaisin perillä. RERillä päästiin hienosti kentältä hotellille ja saatiin huone heti. Hotelli Saint-Paul Rive Gauche löytyi tällä kertaa Tripadvisorin avulla ja sitäkin oltiin siirretty kolmeen kertaan. Kuten monessa suurkaupungissa, huoneet ovat hotelleissa erittäin pienet. Oltiin saatu upgreaidaus, joten meitä odotti pikkasen isompi huone, kun mitä olimme varanneet. Ja oli kyllä niin nätti, ihanat tapetit ja sisustus sekä tarpeeksi kaappi- ja hyllytilaa. Näkymä kadulle oli myös kiva.

Purettiin laukut ja lähdettiin ulos aurinkoon. Mentiin Seinen rannalle ja lounaalle jo vähän perinteeksi tulleelle Le Depart -ravintolaan. sieltä lähdimme kävelemään Seinen yli kohti Maraisia. Nautittiin ihanasta tunnelmasta ja kesäisestä ilmasta (lämpöä n 22 astetta), käytiin muutamissa pienissä liikkeissä ja juotiin espressot. Käveltiin myös takaisin hotelliin, askelia tätä kävelyltä kerääntyi n 15 000.

Huilattuamme ketken lähdettiin taas kävelemään, tällä kertaa Luxenburgin puiston läpi Montparnassen alueelle, jossa meillä oli pöytävaraus La Coupoliin, joka on yksi lempiravintoloistani Pariisissa. Puisto oli aivan täynnä auringosta nauttivista ihmisistä ja muutenkin tosi kaunis kaikkine kukkineen ja siellä olisi mielellään voinut viipyä pidempäänkin. Montparnassen tornia kun lähestyimme, tuli mieleen, että olisi hienoa käydä yläkerroksen ravintolassa (La Ciel du Paris) lasillisella. Päästyämme sinne, saimme kuulla, että baari oli kiinni. Ehdittiin ennen poislähtöä kuitenkin hetken ihailla mahtavaa näkymää Eiffeltornista auringonlaskussa. Alas päästyämme jäimme katsomaan tornin seinämää, siinä kun kiipeili pari (hullua) tyyppiä. Näitä kuulemma aina välillä on, ilman minkäänlaisia turvavaljaita tms. Huikeeta!

Kiipeilijöitä tornin seinällä

La Coupole ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Varsinkin alkuruoka (etanat) ja jälkiruoka (suklaa fondant) olivat erinomaisia. Ravintolassa on tapana huomioida synttärisankareita ja olinkin tästä syystä etukäteen ilmoittanut heille Markuksen synttäreistä. Vähän ehdin jännittää, tullaanko niitä huomioimaan, mutta kyllä - vähän ennen jälkiruokaa keittiöstä marssi muutama tarjoilija ison teko-jättikakun kanssa ja ”Bonne Anniversaire” sekä taputukset kaikuivat salissa 😀. Ravitolasta käveltiin takaisin hotellille, askelta tuli siitä päivästä kokonaiset 27 000.